Kasvua vai sivistystä? | Lööppi 3/2026
Kun tämä lehti on käsissäsi, ollaan jo syksyn puolella. Tätä kirjoittaessani on vielä elokuu, eikä kesälomasta ole kulunut vielä montakaan viikkoa. Oman alani työehtosopimus takasi minulle muikean viiden viikon kesäloman, mikä ei suinkaan ole itsestään selvää eikä kaikilla aloilla edes mahdollista.
Kesälomaani kuuluu olennaisena osana lukeminen. Raahaan matkalaukussa paperikirjoja sinne, missä milloinkin satun lomaani viettämään, ja olennainen osa pakkaamista uimapuvun (ja mekkojen) lisäksi on kirjavalikoima: montako mahtuu, montako ehdin tällä kertaa lukea? Tänä kesänä mekkojen määrä osui paremmin kohdalleen kuin kirjojen. En ehtinyt lukea ollenkaan niin paljon kuin olisin halunnut.
Moni ehkä jakaa tämän kokemuksen. Aikaa ei ole niin paljon kuin haluaisi kaikkeen siihen, mitä toivoisi tekevänsä. Kilpailu ajasta on tuttua myös monen työarjessa: Onhan juttu tarpeeksi kiinnostava, että tilaaja jaksaa sen lukea? Onhan otsikko riittävän houkutteleva, että sitä klikataan? Onhan kirja sopiva kohderyhmälleen, että lukija tarttuu siihen eikä kännykkään? Onhan kuva tarpeeksi pysäyttävä, että katsoja jää edes hetkeksi sen ääreen?
Yhteinen huoli jaetaan myös siitä, että lapset ja nuoret eivät enää lue yhtä paljon kuin ennen ja lukutaito sitä myöten heikkenee. Koulujen kesäloman kynnyksellä julkaistiin julkilausuma, jossa muun muassa EK:n, Medialiiton, OAJ:n, STTK:n ja Journalistiliiton voimin vaadittiin korjaustoimia lukutaidon kriisiin. ”Lukutaito on osaamisen ja sivistyksen perusta. Sen parantaminen on investointi kasvuun ja välttämätöntä myös demokratialle ja yhteiskuntarauhalle sekä disinformaation torjumiselle. Vain osaavat työntekijät voivat saada Suomen talouden kestävälle kasvu-uralle”, julkilausumassa todetaan.
“Vähemmän kyyninen voisi ajatella, että tässä ollaan kuitenkin sivistyksen ja lukutaidon asialla.”
Ratkaisu lukutaidon kohentamiseen löytyy julkilausuman mukaan peruskoulusta, jossa pitää tarjota riittävästi opetusta ja tukea sekä seurata tuloksia. Tämä kaikki toki maksaa, mikä on hyvä muistaa esimerkiksi ensi kevään eduskuntavaalien alla. Koulut eivät myöskään toimi tyhjiössä, eivätkä lapset ja nuoret käy pelkästään koulua. On erityisen huolestuttavaa, että vanhempien sosioekonomisen taustan merkitys oppimistuloksiin on Suomessa kasvussa.
Kyyninen lukija saattaisi tuosta julkilausumasta saada kuvan, että ensisijainen huoli koskee Suomen talouskasvua. Vähemmän kyyninen voisi ajatella, että tässä ollaan kuitenkin sivistyksen ja lukutaidon asialla. Hyväntahtoinen lukija taas voisi kokea, että lasten osaamisesta ja hyvinvoinnista kannetaan huolta heidän itsensä vuoksi.
Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä. Sillä välin toivon kaikille osaamista, halua ja aikaa lukea juuri niitä kirjoja, lehtiä ja julkaisuja, joista itse nauttii. ●