Ilmastonmuutos ei vaikuta vain luontoon  | Lööppi 3/2026

Teksti Tuuli Toivio | Kuvat Pekka Holmström

Varpunen törmäilee Musiikkitalon korkeisiin lasiseiniin ja etsii tietä ulos.

 – Vitsi kun tuo varpunen on täällä sisällä, lentelee päin ikkunoita. Surkeaa, ettei se löydä ulos, Anna Ruohonen huolehtii.

Varpunen on eksyksissä kuin toimittajat ilmastonmuutoksesta uutisoidessaan.

Ruohonen on luonnonystävä ja toimittaja, joka eteni urallaan A-lehtien medialiiketoiminnan johtajaksi ja toimitusten esihenkilöksi asti. Pari vuotta sitten hän jättäytyi pois työstään ja toimii nyt vapaana konsulttina.

Hän on huolissaan paitsi ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta myös siitä, ettei journalismi hänen mielestään kykene vielä tarjoamaan yleisölle kokonaiskuvaa näistä ilmiöistä. Median välittämä kuva ilmastonmuutoksesta on kuin lasten piirustustehtävä, jonka pisteet pitäisi vielä yhdistää toisiinsa, jotta kuva hahmottuisi.

Siksi Ruohonen haki ja sai yhdessä työparinsa Harri Junttilan kanssa Koneen Säätiöltä apurahan hankkeeseen, jossa tuotetaan toimittajille koulutussarja ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta sekä niiden vaikutuksista yhteiskuntaan. Junttila on viestintäyrittäjä ja pitkän uran Alma Median tekniikkamedioiden päätoimittajana tehnyt journalisti.

Koulutuksen on tarkoitus antaa journalisteille perustietämystä ja kykyä löytää oikeat lähteet sekä tunnistaa väärä tieto. Lisäksi tavoitteena on, että toimittajat voivat rakentaa verkostoja teeman ympärille. Ruohonen toivoo myös, että ammattikunnan sisällä heräisi keskustelua siitä, että yleisöllä on oikeus tietää ilmastonmuutoksesta.

Koulutussarjan on tarkoitus palvella muitakin kuin uutistoimittajia. Ruohonen ajattelee, että myös esimerkiksi lifestyle-toimittajat ovat tärkeitä, koska he voisivat kertoa yleisölle toisenlaisesta mahdollisesta elämäntavasta.

– Jos ajattelee vaikkapa ruokatoimittajia, niin ilmastonmuutos ja luontokato vaikuttavat mitä suurimmassa määrin elämäntapaan, ruokaan ja ruokatuotantoon ja siihen, millaista ruokareseptiikkaa kannattaa tehdä.

”Halu säilyttää pohjoinen luonto on perusasetus arvomaailmassani.”

Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen 

Koulutusta suunnitellessaan Ruohonen ja Junttila tekivät toimittajille kyselyn, jossa selvitettiin esimerkiksi sitä, miten toimittajat arvioivat omaa osaamistaan luontokadosta ja ilmastokriisistä. Valtaosa vastasi, etteivät omat tiedot ole riittävällä tasolla.

– Toimituksissa on koettu pitkään, että riittää, että on yksi luontotoimittaja ja joku, joka seuraa ilmastokokouksia.

Ilmastonmuutokseen liittyvät asiat eivät ole kuitenkaan enää vain luontoasioita, vaan ne vaikuttavat laajasti esimerkiksi talouteen, terveyteen ja turvallisuuteen. Menneenä kesänä lämpöennätykset paukkuivat eri puolilla Eurooppaa ja ilmastonmuutoksesta olisi voinut kertoa konkreettisesti sen kautta, miten ihmiset pärjäävät äärisäissä ja millaisia varautumissuunnitelmia niihin on tehty.

Kyselyn mukaan toimittajien on vaikea ymmärtää, missä ilmasto- ja luontotoimista päätetään ja kuka niistä päättää. Varsinkin kotimaisten lähteiden löytäminen on monelle toimittajalle vaikeaa.

Ongelmalliseksi toimittajat kokivat myös sen, että juttuja tehdään kovassa aikapaineessa.

– Miten siinä paineessa pystyy opiskelemaan tätä asiaa niin, että olisi riittävät pohjatiedot yhdistellä, tarttua, nähdä intressejä ja vallankäyttöä? Se on todella vaikeaa.

Lisäksi journalismin tuloksia mitataan usein yleisön kiinnostuksella. Samanlaisina toistuvat tiedeuutiset tai politiikkauutiset ilmastotoimista eivät välttämättä kiinnosta laajaa yleisöä. Viihde ja akuutit asiat, kuten sota Ukrainassa tai kriisi Lähi-idässä, ajavat yli siitä, mikä ei ole juuri nyt niin näkyvää.

– Mutta kyllä ihmisiä oma elämä, hyvinvointi ja omaisuus kiinnostavat, Ruohonen sanoo.

Ruohonen on tehnyt haastatteluja eri alojen asiantuntijoiden kanssa ja etsinyt sitä ydintä, joka helpottaisi luontokadon ja ilmastonmuutoksen ymmärtämistä.

– Suomalaisilla on esimerkiksi omaisuus kiinni asunnoissa. Haluaisin lukea mediastani, ettei taloani ole rakennettu kestämään hulluja sateita tai pitkiä märkiä talvia. Tai miten taloni kestäisi ne.

Toinen mielenkiintoinen teema on vesistöjen tilanne ja muutos.

– Meillä on sellainen kertomus, että olemme tuhansien järvien maa ja meillä riittää ikuisesti vettä. Nyt olemme lukeneet uutisista, että kesällä veden pinta oli tosi matalalla monessa paikassa ja vedet tummuvat. Nämä ovat konkreettisia, nähtävissä olevia asioita.

Ruohonen toivoo, että ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden tärkeyden näkökulma löisi journalismissa läpi samalla tavalla kuin uutistoimittajat nykyisin huomioivat talouden näkökulman lähes kaikkien juttujen teossa.

–Talouden näkökulman itsestäänselvyys on mennyt jopa kummallisuuteen asti. Jos kerrotaan vaikkapa syrjäytyvistä nuorista, niin asialle pitää antaa hinta. Ikään kuin inhimillinen elämä ei olisi itsessään tärkeämpi.

Johtajasta vapaaksi konsultiksi 

Monia on ihmetyttänyt, että Ruohonen jätti johtajan paikan A-lehdissä sekä siihen liittyvät etuisuudet ja palkkiot.

– Ihmiset ajattelevat, että pitäisi olla jokin erityinen syy lähteä. Lähdin ihan samoista syistä kuin muutkin vaihtavat työpaikkaa. Haluaa muuttaa elämäänsä. Oppia jotakin uutta. Tuntee, että on sopiva hetki, että on tehnyt osuutensa, Ruohonen sanoo.

– Olin aika pitkään johtoryhmän jäsen ja liiketoimintajohtaja. Olin seitsemän vuotta A-lehdissä, joten oli aika, hän jatkaa.

Työ jatkuvasti supistuvan medialiiketoiminnan ja talouspaineiden parissa ei tuntunut hänestä raskaalta.

– Olen kova tekemään hommia. Toki johtoryhmätyö on vaativaa ja siinä pitää olla mukana täydellä sydämellä ja täydellä intensiteetillä koko ajan.

Hänestä medialiiketoiminnan kannattavuuden pohtiminen on tärkeää työtä, koska median pitää kannattaa.

– Kokisin varmaan kovia paineita siitä, jos pitäisi luopua tuloksenteosta ja päästää irti jonkun median mahdollisuuksista. Kyllä mediatuotteen hyvän elämän tavoittelu on hyvin motivoiva työtehtävä.

Lähtöpäätökseen vaikuttivat myös pohdinnat siitä, elääkö hän arvojensa mukaista elämää ja mihin rajallisen aikansa käyttää.

– Minulla on myös perhe, kaksi teini-ikäistä lasta. Ehdin nyt tehdä enemmän asioita.

Ruohonen on liikkunut saaristossa ja metsissä pienestä pitäen ja oppinut samalla arvostamaan luontoa. Luonnolla on hänelle itseisarvo, ei vain välinearvoa tai hyötyarvoa.

– Halu säilyttää pohjoinen luonto on jonkinlainen perusasetus arvomaailmassani.

Hän korostaa kuitenkin, ettei ole ilmastonmuutoksen eikä luontokadon asiantuntija, vaan median ja journalismin asiantuntija.

Työssään konsulttina hän perehtyi esimerkiksi Maailman talousfoorumin riskiraporttiin, joka piti suurimpina riskeinä talouskehitykselle äärimmäisiä sääilmiöitä, luontokatoa, ekosysteemien romahdusta ja maapallon kriittisten järjestelmien muutosta, kuten Amoc-merivirran hiipumista, joka heikentäisi Golf-virtaa.

Suurena riskinä raportti piti myös misinformaation ja disinformaation leviämistä. Misinformaatio on tahatonta väärää tietoa, disinformaatio tahallista.

Raportteja lukiessaan Ruohoselle piirtyi kuva siitä, mitä korjattavaa suomalaisessa ilmastojournalismissa olisi.

– Johtajana ja konsulttina olen nähnyt myös yritysten strategiamateriaaleja. Niissä toimintaympäristön tarkastelussa otetaan huomioon nämä isot muutokset ja se, miten ne vaikuttavat talouteen, rahoitukseen, turvallisuuteen, terveyteen, ihmisten arkeen ja toimitusketjuihin, Ruohonen sanoo.

– Ja sitten omassa lajissani journalismissa tuntuu, että nämä asiat eivät yhdisty. Tilannekuva ei välity suurelle yleisölle. Se huolestuttaa minua, hän jatkaa.

Kun Ruohonen kertoi sosiaalisessa mediassa Koneen säätiöltä saamastaan apurahasta ja siitä, mitä sillä on tarkoitus tehdä, hän sai valtavasti innostuneita yhteydenottoja. Niitä ei tullut pelkästään toimittajilta, vaan myös liiketoimintaihmisiltä, johtajilta ja tutkijoilta, joita hän ei tuntenut entuudestaan.

– Heiltä tuli sen tyyppisiä viestejä, että heillä on omassa työssään eri tilannekuva kuin mitä media välittää, Ruohonen kertoo.

– Se oli todella kiinnostavaa. Näiden ihmisten työssä tilannetta pidetään paljon vakavampana ja riskienhallinnassa näkyy paljon enemmän riskejä kuin minkä käsityksen median kautta saa.

”On yksi disinformaation muoto väittää, että olisi olemassa puolet, joita pitää kuulla.”

Kuvaillaan maisemia Titanicin kannella 

Ruotsalainen toimittaja Alexandra Urisman Otto on sanonut, että journalistit raportoivat nyt Titanicin kannella maisemista.

– Maisemista. Vaikka yleisö tarvitsisi muuta. Se kolahti minuun. Hän sanoi myös, että meidän pitää kertoa tosiasiat, ja jotta ne voi kertoa, ne pitää tajuta, Ruohonen sanoo.

– Minun mielestäni se on journalistien tehtävä. Ja jos median tuoteajattelu on sen kanssa ristiriidassa, niin journalistien ammattikunnan pitää miettiä uudelleen sitä tuoteajattelua, hän jatkaa.

Tällä hän tarkoittaa sitä, että journalismilla on tehtävä demokratian tukijana eikä se voi jäädä liiketoiminnan alle.

– Ei meillä ole oikein muuta tapaa toteuttaa ihmisten oikeutta tietää kuin journalismi. Minä pistän uskoni ja toivoni siihen, Ruohonen sanoo.

Hän ajattelee, että olisi tärkeää kyetä välittämään tietoa myös ratkaisuista ja siitä, millaista päätöksentekoa tarvitaan. Toivottomuuden äärellä oleminen kun ei ole yleisöstäkään kiinnostavaa.

Ilmastokeskustelu herättää voimakkaita tunteita ja poliittisia vastakkainasetteluja. Keskustelu on kärjistynyttä, mis- ja disinformaatio on lisääntynyt.

Ruohosen mielestä vastakkainasettelu on suuri väärinkäsitys.

– On yksi disinformaation muoto väittää, että olisi olemassa puolet, joita pitää kuulla. Me olemme kaikki samassa veneessä. Tieteellä ei ole mitään epäselvyyttä asiasta.

Toimittajille tehdyssä kyselyssä tuli esiin näkemys, että journalistinen media pelkää pitää aihetta esillä, koska se herättää politiikassa vastakkainasettelua.

– Itse toivoisin, etteivät journalistit vältä aiheita sen takia.

Ruohosen mielestä monet tahot ovat hyökkääviä, eikä hyökkäävyys liity pelkästään poliittiseen kenttään. Erilaiset intressit jäävät liian vähälle huomiolle ilmastonmuutoksesta kerrottaessa. Niitä pitäisi tutkia enemmän. Mikä on kenenkin etu?

Oikeudenmukaisuuden näkökulma unohtuu 

Oikeudenmukaisuuden näkökulma jää Ruohosen mielestä liian vähälle huomiolle ilmastonmuutoksesta puhuttaessa. Tulevat sukupolvet tai jo nyt elävät lapset tulevat näkemään erilaisen maailman kuin me nyt elävät aikuiset.

– Globaalin oikeudenmukaisuuden kysymyksetkään eivät suomalaisessa julkisuudessa ole kauhean hyvin katettuja, koska meillä on täällä kaikki vielä hirveän hyvin. Mutta journalisteillahan on ollut pitkään journalistien keskinäinen kansainvälinen solidaarisuus, Ruohonen sanoo.

– Tälläkin hetkellä jossakin globaalissa etelässä ilmastojournalistit tekevät työtään oikeasti henkensä kaupalla ja toivovat, että sellaisissa maissa, missä journalistien työ on hyvin turvattua ja mahdollista, näitä asioita pidettäisiin paljon enemmän esillä, hän jatkaa.

Työ ilmastonmuutoksen äärellä vaatii toimittajilta kovaa resilienssiä. Toimittajan työ itsessään on haastavaa ja vaatii kovaa osaamista, nopeutta ja työkykyä. Nyt näköpiirissä on isoja monitahoisia kriisejä ja suuria systeemisiä muutoksia. Ne haastavat sekä työnteon että siinä jaksamisen.

Ruohonen huomauttaa, että myös yksilö voi tuntea epävarmuutta tulevasta, omien lastensa tulevaisuudesta tai vakaudesta, rauhasta ja turvallisuudesta.

– Tässä ei ole erillisvenettä, jossa olla, vaan työtä pitäisi tehdä itse samassa tilanteessa olevana ihmisenä.

Viiden vuoden päästä ilmastonmuutosjournalismi ei ole enää pelkkää kriisijournalismia, vaan se näyttää ratkaisuja ja päätöksentekoa, joita yleisö voisi arvioida. Näin Ruohonen toivoo.

Hän huolestuu, että artikkelista tulee kovin vakava.

– Oikeasti en ole ollenkaan vakava ihminen. Mutta vakavien asioiden äärellähän tässä ollaan, Ruohonen toteaa.

Lähtiessämme Musiikkitalosta hän käy kertomassa vartijalle varpusesta, joka yhä lentelee uupuneena lasiseinien sisällä.

– Ei sitä kiinnostanut yhtään, hän huokaa.  ●

ANNA RUOHONEN

• Koulutus: Valtiotieteiden maisteri
• Ura: Taloustoimittajasta Sanoma Lifestylen perhelehtien päätoimittajaksi, A-lehtien asumisen medioiden liiketoiminnan johtajaksi ja sitten A-lehtien medialiiketoiminnan johtoon. Nyt myy yrittäjänä konsultointia liittyen medialiiketoimintoihin, sisältöihin, viestintään ja mediasuhteisiin. Kirjoittaa myös kolumneja.
• Johtaa Yleisön oikeus tietää – luontokato, ilmastonmuutos ja kestävä journalismi -hanketta, joka sai rahoituksen Koneen Säätiön Metsän puolella -aloitteelta.
• Tärkein johtamisoppi: Kaikki asiat ovat ihmisasioita.
• Harrastukset: Palstaviljely, laulaminen