Näkymätöntä työtä | Lööppi 2/2026
Kääntäjät vievät suomalaisia kirjoja maailmalle agentuurien rinnalla, kun he markkinoivat niitä kustantamoille. Työstä ei kuitenkaan makseta erikseen, eikä alan matala palkkiotaso korvaa ylimääräistä työtä.
”Pirkko Saisio tekee historiaa: Helsinki-trilogia Penguin Modern Classics -sarjaan”, uutisoi Helsingin Sanomat tammikuussa 2024.
Suomalaiskirjailijan pääsy arvostetun brittikustantamon katalogiin oli iso uutinen kirjallisuusmaailmassa. Jonkun työ kuitenkin unohtui.
Uutisessa mainittiin aluksi vain agentuurin nimi. Kääntäjä Mia Spangenberg lisättiin artikkeliin vasta kolme päivää myöhemmin. Agentuuri ei myöskään maininnut kääntäjää tiedotteessaan ollenkaan.
Kunnia kotimaisen kirjallisuusviennin kasvusta on julkisuudessa annettu kirjallisuusagentuureille, vaikka sitä tekevät merkittävissä määrin myös kirjallisuuden kääntäjät.
He etsivät teoksia ja kustantamoita ja luovat yhteyksiä kauppojen pohjaksi. Työ jää kuitenkin usein varjoon, ja sitä tehdään ilman erillistä korvausta.
Esimerkiksi kun Long Play kirjoitti kirjallisuusviennistä lokakuussa 2024, artikkelissa ei mainittu kääntäjien tekemää vientityötä lainkaan.
– Me kääntäjät olemme niin näkymättömiä, kaksi vuotta sitten Seattlesta Suomeen muuttanut Mia Spangenberg kiteyttää työhuoneensa viereisessä kahvilassa Lapinlahden Lähteellä Helsingissä.
Spangenberg ei osaa arvioida, paljonko on tehnyt palkatonta työtä suomalaisen kirjallisuuden viennin eteen. Määrä on kuitenkin suuri.
– En ole laskenut sitä. Se olisi aika masentavaa. Toisaalta taustatöihin on motivoinut vakiintuneiden kollegoiden määrä.
Spangenberg tiesi, että pärjätäkseen tunnettujen englannintajien rinnalla hänen pitää saada nimeä ja julkaisuja. Se motivoi verkostoitumaan jo varhaisessa vaiheessa.
Hyvän sopimuksen saaminen on vaikeaa, koska kääntäjät neuvottelevat sopimuksensa yksin.
Kääntämistä sivuavat toimet
Maailmalla käydään aktiivisesti keskustelua kääntäjän toimenkuvasta. Kääntäjä Kotryna Garanašvili on luonnehtinut Words Without Borders -verkkolehdessä tällaista työtä kääntämistä sivuaviksi toimiksi (translation-adjacent activities). Niihin kuuluvat muun muassa teosten etsiminen, tarjoaminen ja markkinointi. Garanašvili huomauttaa, että alalta puuttuvat käytännöt, joilla kääntäjä saisi korvauksen myös näistä työtehtävistä. Jotkut kääntäjistä ovat hänen mukaansa onnistuneet saamaan tämänkaltaiseen työhön apurahoja.
Sen lisäksi, että Spangenberg on palkittu kääntäjä, hän sai yhdysvaltaisen Two Lines Pressin kiinnostumaan Pirkko Saision romaanitrilogiasta. Lisäksi hän löysi Saisiolle Ison-Britannian markkinoille rinnakkaisagentin, joka oli mukana luomassa kontakteja arvostettuun Penguin Random House -kustantamoon.
Mia Spangenberg korostaa asiantuntemusta, jota kääntäjillä on, kuten myös heidän yhteyksiään pienempiin kustantajiin, jotka suomenkieliseen kirjallisuuteen monesti tarttuvat.
– Me tunnemme kentän Suomessa eli tiedämme, ketkä ovat hyviä kirjailijoita ja nousussa. Samalla me tunnemme oman markkinamme trendit: esimerkiksi naiskirjailijat, queer-kirjallisuus ja klassikkokirjallisuus ovat kaikki nousevia trendejä sillä kielialueella, johon käännän.
Vaikka kääntäjien tekemä taustatyö edistää suomalaista kirjallisuusvientiä, agentuurit, kustantamot tai kirjallisuuden vientiorganisaatio FILI eivät korvaa sitä suoraan.
Sen sijaan FILI on järjestänyt esimerkiksi lisäkoulutukseksi tarkoitettua fellowship-ohjelmaa Helsingin kirjamessujen yhteydessä, mitä Spangenberg kehuu. Matkoista korvattavia kustannuksia on kuitenkin vähennetty hallituksen kulttuurileikkausten myötä.
Spangenbergin mukaan agentit myös selvästi hyötyvät verkostoista, joita kääntäjillä on. He esittelevät kirjamessuilla kääntäjille kirjoja, joita nämä puolestaan tarjoavat kustantamoille, koska haluavat töitä ja kiinnostavan kirjan omalle työpöydälleen.
Spangenberg pyrkii huomioimaan palkkiossaan myös kulisseissa tekemänsä työn. Hyvän sopimuksen saaminen on silti vaikeaa, koska kääntäjät neuvottelevat sopimuksensa yksin.
– Meitä kääntäjiähän ei edusta neuvotteluissa kukaan, hän sanoo.
Agentiksi lähtemistä Spangenberg ei silti ole miettinyt. Hän etsii kirjoille julkaisijoita, koska haluaa kääntää niitä. Kääntämisellekin pitää jättää aikaa.
Ei rojalteja kääntäjälle
”Iida Turpeisen esikoisromaanin käännösoikeudet myyty Saksaan ja Viroon”, tiedotti S&S-kustantamo syyskuussa 2023.
Tiedotteessa kerrotaan, että oikeudet osti arvostettu S. Fischer Verlage ja käännösoikeuksia myy Helsinki Literary Agency.
Sitä ei kuitenkaan kerrottu, että kustantamon kiinnostuksen herätti kääntäjä Maximilian Murmann.
Suomalaisen kirjallisuuden vientikeskuksen FILI:n johtaja Tiia Strandén korostaa Saksan ja Ranskan markkinoiden merkitystä Suomen kirjallisuusviennille. Hän tuo esiin Murmannin merkityksen Turpeisen maailmanvalloitukselle.
– Hän on oikeastaan alkulaukaus Elollisten menestykselle, Strandén sanoo.
Murmann vastaa videopuheluun maanantaiaamuna Münchenista tukka pörrössä. Hän kertoo, että löysi Elolliset kustantamon uutuuskatalogista kesällä 2023, ennen kirjan julkaisua.
– Tiesin, että koska se on S&S:n kirja, se pääsee varmaankin Helsinki Literary Agencyn listalle. Kirjoitin agentille, että olisiko mahdollista saada käsikirjoitus, hän kertoo.
Murmann luki kirjan, vaikuttui ja halusi kääntää sen. Hän päätti toimia nopeasti ja lähestyi S. Fischeriä, jonka osastopäällikkö Sebastian Guggolzin hän tunsi entuudestaan.
– Sebastian sanoi, että kuulostaa todella kiinnostavalta ja luotan sinuun, kun sanot sen olevan todella hyvä kirja, Murmann kertoo.
Elollisten oikeudet hankittiin niin sanotulla etuostotarjouksella, jossa kilpailijat eivät pääse mukaan huutokauppaan. Helsinki Literary Agencyn entinen toimitusjohtaja Urpu Strellman arvioi Long Playn haastattelussa, että teoksen ennakot olivat suurempia kuin millään muulla esikoisteoksella tähän asti. Erillistä korvausta Murmann ei saanut. Kustannustoimittaja lupasi kyllä järjestää hänelle mahdollisimman hyvän palkkion, mutta se ei juurikaan eronnut tavallisesta hintatasosta. Myöskään kääntäjälle maksettava rojaltiprosentti ei muuttunut.
Joka viides tarjous läpi
Kääntäjien osuus suomalaisen kirjallisuuden viennissä on Murmannin mukaan pienentynyt siitä, kun hän oli FILI:n harjoittelijana vuonna 2009.
– Kääntäjän rooli on yhä tärkeä, mutta agentuurit tekevät jo niin paljon työtä, että suuret nimet tulevat ulkomaille niiden kautta. Mutta sanoisin, että pienemmissä nimissä ja klassikoissa kääntäjillä on aika iso osuus siinä, mitä käännetään.
Esimerkiksi Virossa, jonka kirjallisuutta Murmann myös saksantaa, kirjallisuusagentuureja ei samalla tavalla ole. Siellä kääntäjän rooli on suurempi käännöskirjojen saamisessa markkinoille.
Murmann tarjoaa itse kustantamoille runsaasti suomalaisia kirjoja. Hän arvioi, että joka viides tarjous menee läpi.
– Se on ihan hyvä osuus, mutta kyllä paljon työtä päätyy myös pöytälaatikkoon.
Murmannin pöytälaatikossa odottaa muun muassa Miki Liukkosen O. Hän kertoo etsineensä kustantamoa pitkään, mutta työ on vaikeaa.
FILI:n johtaja Tiia Strandén korostaakin juuri tätä: kääntäjä näkee sen, mihin kirja sijoittuu toisen maan kirjallisuuskentässä.
– Se on tosi merkittävää.
Kysymys on rahasta
FILI on kirjallisuusviennin asiantuntija- ja tukiorganisaatio, joka tukee kustantajia ja agentuureja myyntityössä. Se teki vuoden 2014 Frankfurtin kirjamessuille laajan suomalaisen kirjallisuuden edistämiskampanjan, joka lisäsi käännöksiä eri kielille.
FILI tekee myös runsaasti erilaista kääntäjiä suoraan tukevaa työtä: esimerkiksi kouluttaa heitä järjestämällä kurssia ja mentorointiohjelmaa aloitteleville kääntäjille ja myöntää kustantamoille tukia suomalaisten kirjojen käännöspalkkioiden maksamiseen.
Strandénin mukaan kääntäjien aktiivisuus kustantamoiden suuntaan on tavallista työtehtävien hankkimista, joka kuuluu työhön. Toimintatavat myös vaihtelevat: kaikki kääntäjät eivät itse etsi kustannettavia teoksia ja niille kustantajia, vaan odottavat toimeksiantoja.
– Tämä ei ole sellainen asia, jossa sorretaan tai riistetään kääntäjää. Se on ehdottoman virheellinen lähtökohta. Jos kääntäjien tekemä verkostoitumistyö korvattaisiin, ongelmaksi muodostuisi Strandénin mukaan se, kuka siitä maksaisi. Työstä pitäisi myös tehdä toimeksianto. Sen sijaan hänkin kannattaa sitä, että kääntäjät saisivat työstään enemmän huomiota.
Suomalaisen kirjallisuuden saksantajan Maximilian Murmannin mukaan ongelma on ennen kaikkea se, että käännöksistä maksetaan ”ylipäätään aika huonosti”.
– Toisaalta voisi taas argumentoida, ettei kirjallisuusalallakaan mene erityisen hyvin, eikä varoja ole. Vaikea kysymys, hän sanoo.
Mia Spangenberg kannattaa keskustelua aiheesta.
– On tärkeä tehdä kaikki kääntäjän tekemä työ näkyväksi, jotta siitä voitaisiin keskustella ja yrittää löytää ratkaisuja, hän sanoo.
”Kääntäjän työ on merkittävyyteensä nähden huonosti palkattua kautta linjan.”
Kääntäjällekin agentti?
Sekä Helsinki-trilogian että Elollisten oikeudet myi kirjallisuusagentuuri Helsinki Literary Agency. Sen toimitusjohtaja Viivi Arela kertoo, että kääntäjän nimi pyritään aina mainitsemaan teosten ulkomaalaisista laitoksista kirjoitettaessa. Jos nimi on puuttunut, se on virhe.
Kääntäjän tekemä, mutta kääntämiseen liittymätön työ korvataan hänen mukaansa kustantamon käännöspalkkiolla. Hän ei halua arvioida, onko malli oikeudenmukainen.
– Kääntäjän työ on merkittävyyteensä nähden huonosti palkattua kautta linjan, kuten moni muukin työ kirjallisuusalalla.
Arelan mukaan on monesti hankala määrittää, mikä kenenkin osuus kaupoissa on ollut, kun mukana on useita osapuolia. Hän pohtii Strandénin tavoin, kuka kääntäjän tekemästä taustatyöstä maksaisi ja mistä summa otettaisiin.
Jotta kääntäjälle voisi maksaa teoksen markkinoinnista kustantamoille, hänen pitäisi ottaa rinnakkaisagentin rooli, Arela miettii. Nämä toimivat yleensä yksinoikeudella alueellaan ja hoitavat isomman kirjajoukon myymistä. Se vaatisi kääntäjältä sitoutuneisuutta, riskinottoa ja esimerkiksi sopimuksenhallintaa.
– Se ei ole monelle kääntäjälle mielekästä.
Kotryna Garanašvili taas pohtii esseessään, että kirjoittajien tavoin myös kääntäjät saattavat jatkossa alkaa ottaa itselleen agentteja. Tämä helpottaa neuvottelua eri osapuolten kanssa.
Tähdet osuivat kohdilleen
Viime aikoina Spangenberg on vienyt maailmalle toista suomalaista naiskirjailijaa: Eeva Kilpeä. Tämä osuu trendiin maailmankirjallisuuden löytämättä jääneistä naiskirjailijoista.
Aloite Kilven tarjoamisesta englanninkielisille markkinoille on peräisin Spangenbergiltä, niin kuin myös Saision.
Spangenberg kysyi luvat Eeva Kilven agentuurilta kaksi vuotta sitten ja hankki rahoituksen näytekäännöksen tekemiseen. WSOY:n kirjallisuussäätiön apurahan turvin hän käänsi kolme neljäsosaa Naisen päiväkirjasta. Toukokuussa arvostettu brittiläinen kirjallisuuslehti Granta julkaisi Skandinavia-numerossaan katkelman teoksesta.
– Stars aligned, Spangenberg kuvaa tilannetta.
Lehden toimittaja tiesi Spangenbergin kääntäneen Saisiota ja kyseli kiinnostavia kirjailijoita. Spangenberg tarjosi työpöydällään ollutta Kilpeä.
Spangenberg nostaa runoilijan teemoista esiin luonnon, yksinäisyyden ja masennuksen.
– Hyvänen aika, Eeva Kilpi on erittäin ajankohtainen!
Huhtikuun lopulla työ kantoi hedelmää. Maailman johtaviin kirjallisuusagentuureihin kuuluva RCW otti edustettavakseen 98-vuotiaan Eeva Kilven – ja myös hänen kääntäjänsä Mia Spangenbergin.
– Tämä on todella iso juttu, kun kääntäjillä ei yleensä ole omaa agenttia, Spangenberg iloitsee.
Entinen WSOY:n kustantaja ja Eeva Kilven elämäkerturi Anna-Riikka Carlson kertoi LinkedIn-päivityksessään, että juuri kääntäjän innostus ja käännös saivat agentuurin tutustumaan kirjailijan tuotantoon. ●