Pätkäputkessa | Lööppi 2/2026
Media-ala roikottaa määräaikaisia työntekijöitään vuosia sijaistarpeeseen vedoten. Taloussyyt eivät ole laillinen peruste määräaikaisuuteen, mutta siihen vedotaan silti.
Yli viisi vuotta. Niin kauan Kaisa on odottanut vakituista työsopimusta.
– Se tuntuu nöyryyttävältä, hän sanoo.
Kaisa on määräaikaisputkessa eräässä Sanoman lehdessä, jossa häntä pidetään osaavana toimittajana. Samassa tilanteessa on muitakin.
Eniten Kaisa ihmettelee sitä, ettei vakinaistusta kuulu, vaikka työn tarve on hänestä ilmiselvästi jatkuva.
– Miksi tämä on näin yleistä tällä alalla?
Jopa kymmeniä ketjutuksia
Journalistiliiton vuoden 2024 työmarkkinatutkimuksessa 8 prosenttia määräaikaisissa työsuhteissa olevista jäsenistä oli tehnyt yli 20 määräaikaista työsopimusta. 15 prosentilla vastaajista sopimuksia oli 11–20.
– Määräaikaisuuksia ketjutetaan media-alalla paljon, ja se on ollut alan vitsaus jo pitkän aikaa, sanoo Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.
Esimerkiksi Helsingin Sanomien NYT-liitteen toimittajia pidettiin hänen mukaansa määräaikaisina vuosikymmen ja Ylen Radiomafian toimittajia kaksi. Mediat vetosivat projektiluontoisuuteen, vaikka toimitukset olivat vakiintuneet.
Keskustelu journalismin työpaikkojen ketjutuksista on keskittynyt Yleen. Vuonna 2020 yhtiö vakinaisti 23 pitkään määräaikaisissa työsuhteissa ollutta työntekijää, kun työntekijät älähtivät asiasta Journalistissa.
Savolaisen mukaan luottamushenkilöt ovat keränneet tietoja määräaikaisista myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, MTV:llä, Iltalehdessä ja Keskisuomalaisessa. Nyt hallitus aikoo sallia enintään vuoden määräaikaisuuden ilman erillistä perustetta. Samalla ketjuttamisen sääntelyä joissain tilanteissa tiukennettaisiin. Savolaisen mukaan muutos voi lisätä määräaikaisen työvoiman käyttöä suhteessa vakiväkeen.
Seurauksena aivovuotoa
Lööppi haastatteli yhteensä kahdeksaa toimittajaa, jotka ovat olleet ketjutetuissa työsuhteissa. Ketjutuksella on tekijöihinsä useita vaikutuksia.
Lomat jäävät pitämättä, ja ansiokehitys jää vakiväkeä huonommaksi. Määräaikaisuudet ja nollatuntisopimukset voivat helpottaa työmarkkinoille pääsemistä ja tuoda joustoa. Kääntöpuolena on jopa mielenterveysongelmia, sillä journalismi on monelle identiteetti.
Daniel Wallenius oli Kalevassa määräaikaisena vuosina 2012–2019. Ensimmäiset vuodet töitä oli epäsäännöllisemmin, viimeiset kaksi ja puoli vuotta lähes yhtenäisesti. Nykyään hän on vakitöissä Rakennuslehdessä.
– Jos kolmekymppiseen mennessä on saanut pidettyä ensimmäisen palkallisen kesäloman, se on jo hyvä, hän sanoo.
Kaikki Walleniuksen tutut, jotka ovat jääneet alalle, ovat käyneet läpi määräaikaisuuksien ketjun. Hänen mukaansa kyseessä on maan tapa, jolla on seurauksensa.
– Kouluttautunut ja motivoitunut työvoima vaihtaa alaa.
Uutistoiminnan resurssi
Lööpin haastattelemat määräaikaisina olleet kritisoivat Journalistiliittoa ponnettomuudesta ketjutuksiin puuttumisessa. Ongelmasta ei heidän mukaansa puhuta tarpeeksi, eikä liiton työntekijöiden ja pääluottamushenkilöiden antamien vastausten koeta auttavan asiaan puuttumisessa.
Ilmiön koetaan normalisoituneen. Jos vastaavaa, systemaattista harmaan alueen toimintaa tapahtuisi toisaalla, toimittajat kirjoittaisivat aiheesta, arvioi Sami.
Hän on työskennellyt useita vuosia eräässä Alma Median lehdessä ketjutetuilla työsopimuksilla.
– Merkittävä osa alan työvoimasta on määräaikaisessa tai tarvittaessa työhön tulevassa työsuhteessa olevia toimittajia, jotka myös tekevät merkittävän osan medioiden uutistyöstä, hän sanoo.
Sami uskoo olevansa jonon kärkipäässä, jos hänen osastolleen aukeaa uusia vakipaikkoja. Tilanne luo hänen mukaansa inhottavaa epävarmuutta.
– Mitä jos seuraavan nurkan takana on maali? Kannattaako maratonia lopettaa tässä vaiheessa?
Vuosienkin määräaikaisuuksia siedetään, koska niiden uskotaan johtavan vakityöhön. Helsingin Sanomissa useita vuosia ollut Katja kuvaa käytäntöä: kesätoimittajista valitaan määräaikaisuusputkeen muutama, ja paikkojen auetessa heidät vakinaistetaan.
– Näin vierestä, että vaikka roikkuisi kymmenen vuotta, niin lopulta saa työpaikan.
Kun Katjan 13. työsopimus oli päättymässä ja hän oli ollut talossa yli viisi vuotta, vakityö katosi lähellä maaliviivaa. Esihenkilö sanoi, että aukeamassa ollut paikka olisi Katjan. Sitten tuli organisaatiouudistus ja irtisanomisia.
Tilanne herätti itsetuhoisia ajatuksia, joiden takia Katja jäi sairaslomalle.
– Me olemme vain resurssi, joka on halpaa vaihtaa ja laittaa ulos.
Lomat jäävät pitämättä, ja ansiokehitys jää vakiväkeä huonommaksi.
Määräaikaisuuksia, ei ketjutuksia
Vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi tunnustaa määräaikaisongelman Helsingin Sanomissa, mutta vastustaa ketjutuspuhetta.
– En tunnista meiltä tällä hetkellä ketjuttamista. Meillä on määräaikaisuuksia, joiden perään aukeaa määräaikaisuuksia. Siinä ei ole kyse siitä, että jotain yksilöä ketjutetaan.
Toimituksessa on hänen mukaansa puhuttu siitä, kokevatko määräaikaiset olevansa täysimääräisiä ”hesarilaisia”. Tähän on tartuttu esimerkiksi antamalla määräaikaisille palkankorotuksia työkokemuksen pohjalta.
Yläjärven mukaan ongelmat ovat ajalta ennen hänen päätoimittajakauttaan. Hän tunnistaa vuosien varrelta tilanteita, joissa esihenkilö on antanut työntekijän ymmärtää, että vakipaikka olisi tulossa.
– Se on minusta enemmän epäonnistunutta kommunikaatiota kuin laittomuutta. Laittomuuksista meitä ei ole syytetty minun aikanani.
Erja Yläjärvi korostaa, että työvoimalle on tarve vakituisen työntekijän poissaolon ajan, ja peräkkäiset määräaikaisuudet ovat siksi lain hengen mukaisia.
Työsopimuslain mukaan määräaikaisten työsopimusten lukumäärä, yhteenlaskettu kesto tai niistä muodostuva kokonaisuus voi silti osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi. Silloin ketjuttaminen on kiellettyä ja työpaikan pitäisi olla vakituinen.
Kaiken ytimessä onkin se, onko työvoiman tarve pysyvä. Kun Ylessä vakinaistettiin määräaikaisuuksia, tulkittiin sijaisuuksien keston perusteella, että se on.
Journalistiliiton Määräaikaisen työn oppaan mukaan tarve voi olla pysyvää siitä huolimatta, että kaikille määräaikaisuuksille on laillinen peruste.
”Kun määräaikainen työsuhde on kestänyt 3–4 vuotta ja työsopimuksia on useita, on olettama työvoiman tarpeen pysyvyydestä vahva. Aikaraja ei silti ole ehdoton suuntaan tai toiseen. Viime kädessä tuomioistuin arvioi, onko työvoiman tarve pysyvä vai ei”, oppaassa sanotaan.
Esihenkilön lupailuja
Jenni oli määräaikaisena Helsingin Sanomilla viisi vuotta samassa tehtävässä. Hän harkitsi työnantajan uhkaamista oikeustoimilla, jos tapaus olisi liiton mielestä riittävän vahva.
Journalistiliiton juristin mukaan tilanne viittasi ketjuttamiseen, mutta tämä kehotti pohtimaan asiaa tarkasti, koska Jennin tavoite oli säilyttää työnsä.
Paperilla Jenni teki sijaisuuksia usealla eri osastolla, mutta todellisuudessa hän teki töitä yhdellä osastolla, jossa oli hänen mukaansa krooninen yhden toimittajan tarve.
Jenni kertoo, että hänen lähiesihenkilönsä rohkaisi pysymään talossa ja lupaili vakityötä säännöllisesti.
– Sen takiahan minä siellä olin enkä mennyt muualle.
Jennin määräaikaisuudet jäivät vaille jatkoa vuoden 2024 yt-neuvotteluissa. Hän ei vienyt asiaa eteenpäin, koska halusi säilyttää mahdollisuuden tehdä juttuja lehteen freelancerina.
Jenni sai nopeasti vakipaikan toimittajana toisaalta.
”Vähän arveluttava”
Samaan aikaan kun osa toimittajista on ketjutetuissa määräaikaisissa työsuhteissa, taloihin rekrytoidaan vakiväkeä ulkopuolelta. Sami kuvaa käytäntöä pöyristyttäväksi.
Helsingin Sanomat on muuttanut käytäntöjään niin, että työnantaja ei enää vakinaista määräaikaisia suoraan, vaan paikka tulee avoimeen hakuun.
Journalistiliiton edunvalvontapäällikön Petri Savolaisen mukaan käytäntö on ”vähän arveluttava”. Hänen mukaansa on ”suuri riitauttamisen paikka”, jos tehtävää hoitanut määräaikainen toimittaja ei saa paikkaa.
Erja Yläjärven mukaan toimitus taas on itse toivonut, että vakipaikkoja ei jaettaisi ”tiskin alta”.
– Tämä ei ole virka, johon ihminen vakinaistetaan. Me haemme vakituisiin tehtäviin parhaita mahdollisia hakijoita.
Budjettisyitä muuallakin?
Yksi määräaikaisista, jota Yle ei vakinaistanut vuonna 2020, oli Nuutti Takkinen.
Journalistiliitto vei tapauksen oikeuteen, ja Takkinen voitti. Vuosina 2015–2020 hän teki 20 peräkkäistä sopimusta, joista suurin osa Puoli seitsemän -ohjelmaan.
Hovioikeus arvioi, että Takkisen määräaikaisuuden taustalla olivat budjettisyyt, jotka eivät sen mukaan olleet laillinen peruste. Siitä huolimatta toimitukset vetoavat rahaan.
HS:ssä työskennellyt Jenni kertoo, että hänen esihenkilönsä esitti vakituisen työsopimuksen puuttumiselle ainoastaan taloudellisia syitä.
Myös HS:n pääluottamushenkilö Lilli Korhonen kertoo haastattelussa, että toimituksen ihmismäärä ei ole saanut kasvaa taloudellisten realiteettien takia.
Yläjärvi puolestaan sanoo, että vakipaikkoja määräaikaisille lupailleet lähiesihenkilöt eivät usein ole tunteneet toimituksen taloustilannetta. ●
Kaisan, Samin, Jennin ja Katjan nimet on muutettu.